Viikko yh-mutsina

Jarkko on huomenna ollut viikon kalareissussa Lapissa ja me ollaan täällä Niilan kanssa pidetty huusholli kasassa. Hirmu ikävä on jo iskää kummallakin, mutta hyvin on muuten mennyt. Viikkoon on mahtunut ihan hirmusti kaikkea touhua. Ollaan mm loikoiltu rannalla, pärskitty vedessä, kökötetty mummolan sohvalla, ihmetelty Porvoon ihania katuja kera enomiesten ja kummi-Lillin, puksuteltu Perhepuistoon Puksulla, vierailtu ystävillä ja loikoiltu kotipihassa naapurit seurana.

Ihana on ollut nähdä, kuinka Niila on nauttinut tällaisesta sangen aktiivisestakin arjesta ja hienosti ollut iloinen pojan potrusta suurimman osan ajasta. Ennen Jarkon reissuunlähtöä mua jännitti, miten jaksan kaikki yöheräämiset ja muut kommellukset koko viikon ihan itse. Näin loppusuoralla voin sanoa että todella hyvin! Otti vaan semmosen asenteen, että sillä mennään mikä meistä hyvältä tuntuu ja mainiosti me pärjätään. Väitän, että juuri tämä sosiaalinen ja erittäin aktiivinen arki, unohtamatta Niilan päivärytmiä on ollut avainasemassa mainosti onnistuneeseen viikkoon.

Toki sen on tässä viikon varrella huomannut, että Niila vaatii paljon enemmän multa huomiota ja ihan likellä oloa, kun ei ole sitä toista aikuista hellyyttä ja hauskuutusta jakamassa. Onneksi hyviä varahauskuuttajia ja pään paijaajia on meillä ollut menossa mukana monta! Kiitos teille ihanaiset ihmiset, jotka viikkoamme olette ilahduttaneet. Tärkeitä olette joka sorkka!

Ja pakko mainita, että nostan hattua teille kaikille, ketkä oikesti elätte yksinhuoltajina. Niin ihanaa kun se onkin olla lapsen jakamattoman huomion kohde ja kiintymyksen multihuipentuma, niin kyllä viikkoon mahtui niitäkin hetkiä kun toivoin, että toinen olisi apuna silittämässä pientä leijonan lailla karjuvaa päätä, kun mami taas onnistui keittämään puuron tulikuumaksi.