Kotieläinpiha oli hurjan herttainen paikka, jotenkin todella rento ja kodinomainen. Eläimiä oli monen moisia, joista mun lempparit olivat ehdottomasti nuo kaksi hupsua minipossua. He tykkäsvät kun rapsuteltiin heitä niskasta ja korvan takaa.
Tilalla oli myös kesäkarvassaan ympäri aitausta paarmoja karkuun köpötteleviä poroja, viiden kilsan kuulumalla karjuva aasi (tuli todistettua hänen karjuntansa niin että Niila pillahti itkuun polo, hehe) kaneja, kanoja, koiria, vuohia, lehmukoita, heppasia...vaikka ja mitä. Niila oli hevosaitauksen ääressä ihan ihmeissään. Himppasen isompia otuksia kun nuo meidän kissat!
Kovasti ihmeteltiin myös kalkkunaa, joka pään punertavasta väristä päätellen oli meille vähän äkäinen. Kovin hän siinä röyhisteli ja uhitteli aidan vieressä kun kopla kaupunkilaistolloja hänen korkeuttaan tollisteltiin.
Musta on aivan mahtavaa, että tällaisia paikkoja yhä on minne kaupunkilaislapset pääsevät ihan kädestä pitäen tutustumaan maalaiseläimiin ja miljööseen. Kiitos Kungsbackan poppoo kivasta paikasta, tullaan varmasti toistekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti