Kannat rokkaamaan mummobuutseilla

Olin tänään saapastelemassa pahaa aavistamattomana s-market Mascotille, kun matkan varrella magneetin lailla minut syövereihinsä tempaisi mitä ihanin kierrätyskeskus Kontti! No tällä(kin) kertaa se oli ihan mukava sattuma, sillä sieltähän löytyi mitä ihanimman mummoisat kenkuliinit pikkupakkasiin! Hintaa näillä suloisilla lapikas henkisillä kenkuliineilla oli kaksitoista euroa. Ei paha, kun ovat niin hyvässä kunnossa, nahkaiset ja hei made in Finland!
Taas tuli niin hyvä mieli. Oon viime aikoina ollut enimmäkseen hyvällä mielellä ja se on kyllä oikein virkistävää. Elän siis aikas harmoniassa tällä hetkellä. Vaan eiköhän se elämä taas vähän keppejä heittele ja pyyhkäse jonkun pienen murheenkryynin tai kiukkupäivän jossain vaiheessa. Nekin antaa kyllä arkeen sellasen oman kitkerän ja viheliäisen lisänsä, että antaa tulla vaan, jos on tullakseen!
Sain myös tänään jotain muutakin kivaa uutta omaisuutta kun nuo kengät, nimittäin piirustuspöydän! Sellai ihana kallistettava malli minkä korkeutta pystyy säätämään. Tuli kyllä niin tarpeeseen, nimimerkillä työergonomia, mitä se on? Koululta poistetaan vanhoja ihan hyvässä kunnossa olevia piirtopöytiä, niin Oonan kanssa nopeina likkoina käytiin varaamassa meille sieltä kaksi parasta. Ajattelin heittää siihen pääliseksi jonkin ihanan vahakankaan, niin saa siitä helposti nätin, eikä haittaa vaikka laittais siveltimillä koreasti siinä sitten. Pääsee taiteilija Anselmi valloilleen viellä kuulkaas. Tuloksia odotellessa.

Vaan nyt tässä niitä popoja!

Ps. Mä luulen että meidän Leonilla on uhmaikä, se hilluu välillä kun mielipuoli ja säntäile ja hyökkäilee Viton kimppuun. Pitänee kuvata tota pientä vintiöö joku päivä ja laittaa teillekin näytille.

Voi tota meidän Vitoa, sillä roikkuu nykyään aina kieli suusta, kun ei oo hampaita pitämässä sitä kidassa!

Saumat ja rypytys on ihan parhautta näissä kengissä!

Kattokeehan kuin ihanat vuoret näissä on ja tollai kiva puolipitkä varsi!