Viimesiä vieraita viedään!

Oonaseni, eli kämppikseni, luokkakaverini ja luotto ystäväni Suomesta tuli tervehtimään minua tänne Antwerpeniin lauantaista tiistaihin. Onde kun on itse Köpiksessä vaihdossa, niin pieni reissaaminen Belgian maalle onnistui oikein mukavasti. Meillä oli ihan hurjan kivaa kyllä. Henggailtiin yhdessä, käytiin kirpparilla ja piknikillä ja myös leffassa!

  Kirpparilta meille molemmille mukaan tarttui ihanat retro View-Masterit., minulle punainen ja Oonalle ruskean harmaa. ”Filmejäkin” ostin neljä: E.T., Flipper , Viidakkokirja ja kuvasarja Pariisista. Pariisin ostin ihan vaan sen takia, että siinä näkyi lähes kaikki nähtävyydet mitä kierrettiin Raisan ja Shanetin kanssa likkojen reissullamme, heh.

  Leffassa meillä oli mukana Hanna. Kolmistaan mentiin eka terdelle juomaan yhdet mojitot ja sen jälkeen käytiin katsomassa elokuva Black Swan. Täytyy myöntää, että leffa itsessään oli hieman pettymys kaiken sen valtavan suitsutuksen jälkeen, mitä monilta olen kuullut. Tarina oli hyvä ja leffa visuaalisesti kaunis, mutta ah, niin jenkkiläiseen tapaan sokerikuorrutettu . Lisäksi ns. psykologiset  pelottavat kohdat oltiin vedetty jo lähes kauhun puolelle, joka myös pilasi leffan herkkää tunnelmaa. Sama leffa vaikka ranskalaisten tekemänä olisi varmasti paljon parempi. Nyt puolet leffasta kului Annalla käsi suun edessä ja Oonalla käsi silmien edessä ja molemmat ihan hätäsenä, että koska tulee seuraava säikytyskohta (Hannalla oli viihdettä kerrakseen meitä seuratessa). Mutta oli se silti siis ihan hyvä. Ja olihan tuo nyt kiva elämys käydä tälläkin leffassa. Aluksi oli pieniä vaikeuksia raska-tekstitysten kanssa, mutta äkkiä niitäkin osasi olla seuraamatta.

  Tiistaina otinkin Oonan mukaan kouluun, sillä piirustustunneilla luvassa oli luonnostelua eläintarhassa. Päästiin sisään ilmaiseksi, joten sehän oli Oonankin kannalta ihan huippu tilaisuus. Siellä kierreltiin ja piirreltiin vaikka ja mitä eläintä. Oona oli ihan hurmiossa okapeista ja vyötiäisestä. Itse revin eniten wau-elämyksiä lepakoista.

  Tiistaina illalla kun Oonan piti lähteä tuli jälleen kyllä ihan hurjan haikea olo. Joka kerta sama homma, kun joku täältä lähtee niin iskee haikeudet. Mutta tällä kertaa iski myös muulla tavalla hassu tunne. Oona oli nyt nimittäin viimeinen vieras, jonka joudun hyvästelemään täällä. Seuraavien vieraiden mukana lähdenkin sitten itse myös kotiin (tarkkaan ottaen 30.5. illalla tyypit hei!), sillä velipoika Antti ja kauniimpi puoliskonsa Julia tulee mua hakemaan (ootan teitä tyypit jo innolla, tulee niin kiva vika viikonloppu). Vähiin alkaa käymään päivät ennen kuin loppuvat, enää jäljellä 31 päivää. Koulun kanssa tulee kyllä sellainenkin loppurutistus , ettei mitään rajaa. Että anteeksi nyt jo etukäteen jos blogi meinaa elää pientä hiljaiseloa tässä toukokuun alkaessa. Yritän heittää vaikka kuvapostauksia, jos en muuten kerkiä. Nyt voinkin tässä samassa ilmoittaa, että bloggaaminen ei tule loppumaan tähän. Aion jatkaa hyvin alkanutta bloggaajan uraani täältä palattuanikin. Sen verran moni tätä kuitenkin lukee. Että pysykäähän jatkossakin kanavalla tyypit ja kiitos kiinnostuksesta.

Ja oikein ihanaa vappua kaikille tasapuolisesti. Itse aion juhlia sitä Hannan ja Angelon kanssa Suomalaisittain. Ansku kuulemma hoitaa grillaamisen (thank you very much :D), niin me likat voidaan keskittyä sitten olennaiseen. 

Onde jädekiskalla

E.T. wants to go home..ja välil Annaki

Stadparkin lampi on ihan pikkasen täynnä kaloja...hmm

View-Master Oona!

Tarviiko kertoo et oli hyvää ja kivaa?

Hyvä buugi ja mohito!

Sit vähän karssuu ja leffaan.

Eläintarhan eksoottisin ja erittäin uhanalainen laji Onnakonna!