Peppi tuli perheeseen!

Heipparallaa!
Lupasin eilen, että tänään kun tulette visiitille blogiini, niin näette jotain söpöisää. No täältä sitä pesee. Monet teistä tietää, että ihannoin suuresti äitini maailman hurmaavinta koiraneitiä Mangoa. Mango on oikein mun kulta murunen ja suukottelee aina hullun lailla mua (...no okei okei, kaikkia muitakin) kun menen kylään.

Eilen äitini luo kotiutui uusi Cavalierin pentu nimeltä Peppi! Peppi on hieman äkäisestä ilmeestään huolimatta vallan ihana pieni tyttönen, jolla virtaa tuntuu riittävän loputtomiin jahdaten kaikkea lahkeen liepeistä Mangon häntään ja sekös meidän M:ää ihmetyttää. M on tunnettu tyynestä luonteestaan ja sangen leppoisasta tavasta suhtautua elonpolkuihin, joten ei kyllä yhtään yllättänyt, että pikku neiti Peppi kun taloon astuu, niin siinä Mangiksella on hieman totuttelemista. Onneksi Mangis Marmelade pääsee toistaiseksi karkuun sohvalle.

Tänään käytiin Peppiä katsomassa ja eipä tuo kyllä arastellut yhtään. Heti tuli syliin pomppelehtimaan ja kyllä siinä käytiin näin likkojen kesken pieni debaattikin, että onko ok purra käsiä vai ei. Aivan ihana pieni muruska. Kyllä sitä vaan itsellä on Viton poismenon jäljiltä aika iso koiran muotoinen aukko sydämessä. Olen elämäni aikana kuitenkin ollut vain yhden vuoden ilman koiraa noin kahdeksan vuotiaana. Kaikki muut 27 vuotta on jaloissa ollut aina joku koirimus pyörimässä. Pitäiskin tehdä joskus postaus kaikista lemmikeistä mitä mulla on ollut, sehän oliskin kiva! Mutta näihin karvaisiin tunnelmiin oikein mukavaa Juhannuspäivän iltaa!

♥:Anna