Meillä oli mitä mainioin kuuden loppuvuodesta synnyttäneen mamman tiimi ja kaikki päästiin kunnialla maaliin (mun aika oli reilut 40min), vaikka vettä satoi ja silmiä kirveli, kiitos sateessa levinneet ripsarit. Vaan se ei tän mimmiskän menoa haitannut. Kuusi kilsaa pistettiin jalalla koreasti eteenpäin ja maalissa fiilis oli mahtava siitäkin huolimatta, että olemukseni muistutti lähinnä uitettua piskiä ja maaliviivalla juoksioita oli vastaanottamassa neljä kappaletta Skandinaavista Hunksin lihaa.
Joku varmaan tuumailee, että eihän kuusi kilometriä juosten oo matka eikä mikään, vaan on se mulle aika hyvä saavutus, kun vasta kaksi kuukautta sitten lähdin ekaa kertaa juoksupoluille treenaamaan ja puolivuotta sitten muistutin viellä rantapalloa pötsitin kanssa.
Juoksun jälkeen vietettiin aika hätäinen vilustumisvaaralla höystetty piknik, mutta onneksi mammajoukon hurtti huumori lämmitti mieltä. Ihan mahti tapahtuma ja seuraavana on vuorossa elokuun lopussa Lahden Väriestejuoksu, ellei joku sitten yllytä mua tässä välissä kirmailemaan jonnekin muuaallekin. Omat kotikatujen köpötysharjotukset jatkuu luonnollisesti läpi kesän ja alennusmyyntien ykkössaaliskandidaatti onkin uudet juoksukengät.
Onkos lukijoissa ketään, joka oli mukana tuolla Hämptonissa juoksemassa?
Minä! :D T: Reba
VastaaPoista