Sivut

23.12.2013

Joulu-Jännät

Huomenna se olis jouluaatto, ihanata! Joulu on sellasta tunteilun ja herkistymisen aikaa. Lapsena jouluaatonaatto oli niin jännittävä päivä, että hyvä kun housuissa pysyi! Nukkumaanmeno oli ihan tuskaa, kun oli niin into piukkana, ettei unen päästä meinannu saada kiinni.
Mulla on yksi hassu lapsuusmuisto aaton aaton illalta. Muistan ihan selkeän kuvan päässäni, että olen ensimmäisessä lapsuuden kodissa käymässä veljen kanssa nukkumaan ja mua käy itkettämään. Äiti koittaa kysyä, että mitä sä laps rakas nyt itket, niin vastaan vaan äitille, että kun huomenna on joulu. Äiti on ihan ymmällään, että miks ihmeessä se itkettää, että eikö se ole kiva juttu. Minä en itkultani saa sanotuksi, että itken juurikin ilosta ja jännityksestä. En muista sainko sanottua sitä ollenkaan (muistatkos mami näitä traagisia tapahtumia, heh?), vai ymmärsinkö edes mitä oli ilosta itkeminen. Kyllä voi lapsen mieli ja joulufiilistely olla ihan omaa luokkaansa, heh. Odotan innolla sitä aikaa kun parin vuoden päästä pääsee seuraamaan tuon oman jälkeläisen joulutärinöitä.

Luulen että nyt jos ensi yönä meillä valvotaan, ei se kenties johdu aaton jännityksestä, vaan en kiistä, etteikö jouluaatto yhä saa piskuisen jännäperhosen lepattelemaan omassakin mahassa.













7 kommenttia:

  1. Mä en muista jännittäneeni hirveesti ennen aattoa, mut sen aattoillan ikkunalla ravaamisen muistan hyvin. Pukki aina parkkeeras autonsa niin lähelle tietä, et osas vähän ennakoida koputusta :)

    VastaaPoista
  2. Kyllä pienenä oli perhosia vatsassa oikein enemmänkin. Nautinnollista joulua sinne pienokaisen kanssa :)

    VastaaPoista
  3. Mä en muista, jännitinkö mitenkään erityisesti! Innolla ainakin odotin ja siksi ei ehkä uni tullut! :D

    VastaaPoista
  4. Mä olen vieläkin niin innoissani joulusta että se aattoa edeltävä yä ei ole se parhaiten nukuttu :D Vaikka tähän jouluun ei tietysti liity enää sitä samaa mikä lapsena jännitti, lahjat ja muut mutta mä vaan pidän niin joulusta että olen edeleen ihan malttamaton :)

    Ihanaa joukua sinne, koko perheelle ja pikkuiselle mukavaa ensimmäistä joulua <3

    VastaaPoista
  5. Ihania joulukuvia! Juu, muistan tuon tapahtuman :), voiiii! Täytyy kyllä sanoa, että sinä olit niin tunteellinen lapsi jotta! Monet luonto-ohjelmatkin saivat sinut valtavien tunteiden valtaan ja täytyi olla tarkkana, ettet nähnyt leijonia syömässä pikkuisia suloisia antilooppeja. Eikä taida olla montaakaan joulua taaksepäin, kun Lumiukko animaatiota katsellessa näkyi Anselmin silmäkulmassa kimmeltävän :) Mutta tämä on vaan niin niin hyvä asia!

    amp

    VastaaPoista
  6. Kiitos muistoista - taitavat olla nämä taiteilijat samanlaisia; meidänkin tyttö on ihan järkyn herkkä - itku tulee milloin mistäkin: ilosta tai surusta. Mutta niin taitaa tulla tämän meidän taiteilijan äidiltäkin - leffailtaan on parasta varautua kunnon pinolla nessuja;) Ja joulu jännittää edelleenkin - sekä tyttöä että äitiä♥

    VastaaPoista