Paketti etuajassa

Täällä on kiirettä pidellyt oppiessa ja opetellessa uutta pienen miehen kanssa. Joka päivä on uusi pieni härdelli, vaikka hirmu hyvin meillä pyyhkiikin. Sujuvasti taittuu niin vaipparallit, kun tissittelymambotkin, joskin välillä kumpikin tuntuu vaativan vähintään kymmenen kättä ja akrobaatin ammattitutkinnon! Lähes yhtä usein kuitenkin yllätyn, kuinka multa ihmeen kaupalla tuntuis löytyvän ne kaikki kymmenen kättä: sujuvasti huomaan samanaikaisesti hyssyttävän vaaviskaa uneen ja lappaavani toisella kädella tunti sitten jäähtynyttä ruokaa naamarin. Kolmas käsi kirjoittaa kauppalistaa, ettei tällä baby brainilla mikään unohtuisi (ja kuitenkin unohtuu) ja neljäs käsi kutittelee Jarkon poskea yritäessäni ruoka suussa sopertaa, miten onnellinen olen tän ihanan hääräyksen keskellä. Tunteet menee sellasta vuoristorataa, että lintsin puinen virkaveli jää kakkoseksi mennen tullen ja itkeä tihrustan joka kerta kun telkassa näkyy Jaffan Sylvian Joululaulua veisaava hdelmäkuoro. Kuulostaa varmaan ihan tutulta monille teille lukijoille.

Uskomatonta että "Steffe", kuten tällä hetkellä häntä kotona kutsutaan, on ollut ensi yönä jo kaksi viikkoa täällä ilahduttamassa meitä. Tänään se tuntuu entistäkin kummemmalta, sillä tänään hänen oli "virallisesti" määrä saapua. Laskettu aika oli siis 8.12. 2013. Vaan koska pienellä on kaikki kunnossa, olen vain onnellinen, että saatiin piei varaslähtö Steffen kanssa elämiseen. Synnytyskään ei kerinnyt alkaa pelottamaan, kun se alkoi iha yllättäen. Sen pitempää synnytystarinaa en teille tänne kertoile, tämä kun ei varsinaiseti ole mikään vauvablogi. Faktat voin kertoa, että 12 tuntia kärvisteltiin kotona supistuksia, jonka jälkeen itse synnytys laitoksella kesti yhdeksän tuntia. Melkonen oli rupeama ja ihan hirvittävän rankka kokemus, mutta kyllä lupasin kätilölle tulla toistekin, sen verran mahtava tämä palkinto siitä kaikesta rutistamisesta heh.