Vaiheilut on vaiheiltu, nyt tulee asiaa.

Luin tuossa kaverini blogista ajatuksia siitä, kuinka hän koki elävänsä odottaen kokoajan tulevaisuudelta valmiimpaa elämää, missä on aikaa ja mahdollisuus toteuttaa itseään ja elämäänsä jollain ihanalla optimaalisella tavalla (sielläkin opparipaineet). Aloin sitten pohdiskelemaan asiaa enemmänkin ja huomasin myös itse eläväni jatkuvasti "sitten kun mulla on aikaa ja rahaa ja oon täysin riippumaton esim koulun sijainnista niin..." -ajatusta. Tämä on melko merkillistä, koska toisaalta kun mietin, niin nythän mä elän ihan just ihanaa ja loistavaa aikaa. Opiskelujen viime metreistä otan ilon irti ja nautin kun elämä tuntuu avaavan kokoajan jotain uusia jännittäviä ovia. Hirmuista muutoksen ja jännityksen aikaa siis! Tuli oikein sellainen ahaa-elämys, että no voi hitsi. Ja vaikka haaveissa onkin paljon mukavia asioita, niin tämä hetki tuntuikin yhtäkkiä oikein makoisalta. Mulla ei ole mikään kiire pois näistä hetkistä, kun saan vielä tavata koulun puolesta ihan loisto tyyppejä tai että voin lauantaina aamulla torkkua lemmikit kainalossa sohvan nurkassa puolille päivin, istua keskellä yötä piirtämässä innolla jotain kuvaa tai  venyttää työpaltsumatkaa parin päivän Helsinki-lomaksi. Ehei, nyt aion vaan ottaa ilon irti tästä!


Tässä loistobiisi, minkä tahtiin täällä työt on kulkenut lepposasti viime päivinä:

Kaks aamu-unista. Leon haluaa aina tulla mun peiton alle aamulla.