Home sweet home

Kotona ollaan!

Olipahan mahtava viikko NewYorkissa, ei meinaa vielä jetlag päissään edes tajuta, että on pompsahtanut tuhansien kilometrien päästä takaisin kotiin. Mulla heitti eilen illalla vielä ihan kuumeenkin, niin se ei ainakaan vähennä tämän mun piä paran sekavuutta. En päässyt siellä päivittämään blogia, kun tekemistä oli muutenkin ihan riittämiin, mutta mukavaa, että olette jaksaneet odotella täällä kuulumisia.

Tähän väliin kirjottelen vaan yleisiä paluufiiliksiä, mutta tarkempaa kuvapostausta ja kertoilua saatte lähipäivinä, kun en ole näin heikossa hapessa.

Niin matka oli kyllä oikein onnistunut, meillä oli ihan hurjan hauskaa yhdessä. Matkaseurana mulla oli siis meidän luokan tytöt melkein kaikki ja yksi osaston opettajista.  Käytiin tietysti katsastamassa kaikki must see jutut, mutta tuli kyllä nähtyä paljon sellaista mitä en olisi uskonut näkeväni. Vapaudenpatsas näytti livenä ihan yhtä suurelta kun telkassa ja Ground Zero oli kyllä kaikessa synkkyydessään vaikuttava, tunteita herättävä paikka.  Myös Empire state building tervehti meitä joka päivä läsnäolollaan, kun hotellilta jonnekin päin vain lähti ja Time square oli vieläkin väriloistokkaampi, kun mitä osasin kuvitella.

Kulttuuria tuli nautiskeltua Moman ja Museum of natural historyn antimilla, sekä NewYork Comedy Clubin toimesta. Varsinaisia opiskeluun liittyviä asioita sitten taas makusteltiin tutustumiskäynnillä Type Directors Clubilla, typografiaa käsittelevällä luennolla ja vierailulla aivan mahtavan pariskunnan luona joista mies oli ison kustantamon pamppu ja  vaimo fonttisuunnittelija. Heidän luona vierailu oli kyllä arvossaan korvaamatonta monesta syystä. Saatiin katsella heidän tuhansien kirjojen kirjakokoelmasta sellaisia typografia- ja kuvituskirjoja, joita tuskin kovin moni tällä pallolla tulee näkemään. Eikä asian epätodellisuuden tuntua vähentänyt yhtään se asia, että näitä kirjoja ihailtiin hulppeassa asunnossa, jonka olohuoneen valtavista ikkunoista oli näkymä suoraan Manhattanin valoriemuiseen siluettiin.

Ruokakulttuuri Jenkkilässä on kyllä ihan omaa luokkaansa. Kaikki on aivan valtavaa ja kaikki on aivan valtavan epäterveellistä, mutta ah niin hyvää. Ihmettelen vahvasti, miten tuolla matkalla mun vaaka oli heilahtanut hitusen miinukselle, eikä kilokaupalla plussalle, heh. Valtavat baagelit ja paannukakut heti aamusta, tuntui kyllä aluksi todella oudolle vaihtoehdolle, mutta loppuviikosta alettiin syömään puoliksi aina jonkun kanssa noita annoksia, niin uppos jo paremmin.

Hotellin nurkilla riitti vaikka kuinka ihania pieniä ruokapaikkoja, joista ehdottomaksi suosikiksi kuitenkin nousi Didi Dumbling niminen paikka. Nämä Dumblingsit olivat mulle aivan täysin uusi aasialaisen keittiön herkku, mutta vei kyllä kielen mennessään! Mistähän näitä saisi Suomessa, tietääkö joku?

Shoppailtuakin tuli ihan riittämiin, mutta vaatteita en hirveemmin ihme kyllä ostanut. Tuntui, että kaikki kaupat oli täynnä enemmän ja vähemmän sitä ihan samaa perus kolttua, kun olisin halunnut löytää jotain sellasta spessuhienoo, mitä ei lahdessa kävelis vastaan ihan joka nurkassa.

Sen sijaan ostin mulle ja Jarkolle aivan turkasen halvalla Conversen All Starsit. Jarkolle varrella ja mulle varrettomat, mutta molemmille se uudempi  sirompi malli. Muuten mä sitten ostin pari kirjaa, luonnosvihkoja, korun, hatun, siveltimiä jne. Karkkia toin tuliaisiksi kanssa ihan kiitettävän määrän. Siellä kun on ihan uskomattomia maapähkinähässäköitä.

Vaan nyt alkaa tekstiä olemaan sellainen määrä, että taidan jättää loput seuraavaan postaukseen. Kiva jos jaksoit lukea tänne asti. Minä taidan mennä nyt takas makuulle parantelemaan tätä mun flunssajetlag yhdistelmää. 

Näkymä vieraulukohteemme olohuoneesta ja parvekkeelta.