Leijonat, kouluressi ja vimosia viedähän.

Tässä on niin paljon kaikkea tapahtumaa, ettei oikein tiedä, mistä kirjottaa. Kai pitäis kirjoittaa siitä, että ei oikein olisi aikaa kirjottaa. On tässä nyt nimittäinhurahtanut aivan liikaa aikaa tänä viikonloppuna näihin lätkän MM-kisoihin (Hyvä Suomi!!), että kaiken rationaalisen kyvykkyyteni mukaan mun pitäisi juurikin nyt paiskia hommia kouluprojektien parissa. Meillä oli Hannan kanssa sellainenkin kahden naisen kisastudio, että oksat pois. Kuinka paljon voi ääntä lähteä parista naisihmisestä? Paljon!

Mutta niin ne kouluhommat. Ajattelin, että olisi ehkä reilua antaa pieni näyte teille siitä, mitä olen tässä nyt puuhaillut. Eli pieni kuvasarja olkaa hyvät.  Näette siinä joitain aukeamia ”parempi maailma joka päivä”-aiheisesta lasten puuhakirjasestani. Näissäkin kuvissa on vielä paljon hiomista ja tekstejä ei vielä ole, mutta ne on sinne tulossa kyllä sekaan ihan piakkoin. Nyt voisittekin itse asiassa auttaa minua keksimään nimen kirjaselleni ainoina ehtoina, että se on englanniksi, eikä mikään ihan maailman kaamein ´ cliche` kuten ”Better World!” tai ”Little Heroes”. Ideoita siis kommenttina vaan tekstin perään. Jos tulee joku kuningas idea, minkä otan käyttöön voin vaikka tarjota joskus vapaavalintaisen virvoitusjuoman kesäterdellä, heh. Kiitos.

  

Sitten voisin myös kertoa, että tasan kahden viikon päästä juurikin näihin aikoihin alan olemaan Lahden tuntumassa, ehkä vielä jossain moottoritiellä matkalla Saksalan vuorille. Aika hurja fiilis, mutta samalla myös tosi kiva. On jo kuitenkin aika lailla iso ikävä kaikkea. On kyllä hassua huomata miten sitä on koko kevään onnistunut blokkaamaan ikävän tunteen aika hyvin sivualalle, mutta nyt kun lähtö lähestyy, sitä jotenkin alitajuisesti on antanut jo luvan itselleen ikävöidä.

  Tuntuu niin oudolta, etten ole nähnyt monia rakkaita ihmisiä viiteen kuukauteen. Ja kyllä sen huomaa muutenkin, että nyt on ollut pois aika lailla sopivan aikaa. Ei oikeastaan tunnu, että täällä jäisi mikään sillä tavalla kesken. Toki tänne jää paljon sellaista mitä tulen ikävöimään, mutta mikäpä estää minua palaamasta tänne niitä asioita ihmettelemään joku kerta. Ihmisistä sen verran, että luotan kyllä, että nämä tärkeiksi muodostuneet tulen kyllä tapaamaan jatkossakin. Tästähän se reissu vasta alkaa, heheh.

 Ja pienenä loppukevennyksenä haluan mainita, että 30.5. ei ole vain siksi hemmetin hyvä päivä, että saatte mut silloin takaisin Suomen maalle, vaan myös siksi, että silloin alkaa Maikkarilla mitä parhain sarja Karavaanarit! Eli Salkkarit jää kesätauolle ja silloin tilalle ruutuun pyörähtää Karavaanarit. Ja miksi tämä nyt on niin mainitsemisen arvoinen asia. No siksi että ko ohjelmassa on mukana minun isukin leirintäalue Camping Messilä (tykkää kämppäristä facebookissa täällä) ja tietysti isukki itse! En malta odottaa että näen ekan jakson heti aamusaunan (tää on jo päätetty aikoja sitten) jälkeen tiistaina kun olen kotiutunut. Ja niille muille ketkä ei myöskään malta odottaa, käykäähän kurkkaamassa traileri Blue Median sivuilta täältä. Löytyy nimellä Karavaanarit. Tällä mennään!