Vaan aina ei ehkä itsekään usko mitä kaikkea se voikaan muuttaa. Tänään nimittäin löysin itseni rämpimässä Niila kantoliinassa pitkin mettiä suunnistamassa kahden mammakaverin ja heidän lapsien kanssa. Siellä me mentiin pienet ja suuret kaikki yhessä koossa urhoollisesti eteenpäin rastilta rastille. Ihan hurjan hauskaa hommaa ja sääkin oli mitä mainioin. Hyvin jakso suunnistaa illalla kun aamu oltiin käytetty tehokkaasti grillaten ja hyppien trampalla.
Niila sai ensimmäisestä suunnistuksestaan todisteeksi nimensä oikeen viralliselle suunnistuslistalle tänne. Kannustan ehdottomasti kaikkia muitakin vauvakkaita kokeilemaan vaan rohkeasti kaikkea touhua vauvan kanssa. Saattaa yllättää itsensä, kuinka hauskaa sitä voikaan olla.
Touhukasta loppuviikkoa kaikille!
Ihanat mammat. <3
VastaaPoistaWau mitä mammoja!!! Jaksoiko nuoriso olla hereillä reissun, vai leijailiko ilmassa unihiekkaa? Te olette kyllä ihan ykkösiä!!!!
VastaaPoistaTervehtii Anne
Heh, mäkin oon koiran tulon jälkeen (vertaan nyt lasta koiraan :D) ruvennut tykkäämään ulkoilusta (tosi iso muutos), heräämään ihmisten aikaan, tulemaan säännöllisesti kotiin, elämään tietyssä rytmissä ja oppinut pitämään huolta toisesta. Olen myös ruvennut haaveilemaan rivitalosta tai jopa omakotitalosta keskustan ulkopuolelta, mitä en ikimaailmassa n. vuosi sitten uskonut haaveilevani ikinäkikinä. Niin se mieli ja elämän arvot vaan muuttuu :)
VastaaPoista