Rapisevaa iloa

Olen päässyt tässä askarteluvimmassani mulle hieman harmaalle alueelle, eli ompeluun. En ole ikinä ollut mikään "kaavoihin kangistuja", vaan sovellellen menen ja teen ja tämä pätee ihan kirjaimellisesti mun ompelutyyliinkin. Eli en kyllä edelleenkään pysty koneella tuottamaan mitään kovin vaativaa ja kaavoja vaativaa, mutta näistä uusista tuotoksistani olen kyllä ylpeä.

Kehittelin Niilalle ja kahdelle kaverilleen (samanikäiset vaavikset) tällaiset rapisevat hypistelylelut. Ompelin siis tuollaisen nätin kankaan sisään muovia ja sujautin koko hommelin puupallon läpi, solmut kumpaankin päähän ja boom! lelu on valmis! Kangasosa rapisee kivasti ja puupalloa voi vaikka vähän maiskauttaa. Tää on Niilalla ollut ihan hitti ja sain kaveriltakin jo palautetta että hyvin toimii.

No lähipiiriin on tulossa myös vähän erilainen vauva, nimittäin meidän Eppu kissan pennuista yksi muuttaa mun veljelle tuossa viikon päästä. Päätinpä tehdä pikku kattimatikaisellekin oman rapisevan lelusen, jolla sitten Anna täti aikoo häntä mennä leikittämään, jahka pieni on kotiutunut rauhassa. Lelussa on täysin sama periaate, kuin vauvaleluissa, vaan hieman pienemmässä mittakaavassa ja pallon tilalla onkin naru, josta lelua voi kissalle roikotella.

Näitä on helppo tehdä ja ilo on iso niin kissoilla kuin muksuilla. Siispä kaikki kynnelle kykenevät signerit laulamaan!