Mekkomeininkiä ja punaposkiomenoita

Tänään on ollut super kiva päivä siitäkin huolimatta, että mulla jatkuu pieni lämpöily ja hikoilu ilman mitään flunssan oireita jo ties kuinka monetta päivää. Äitin kanssa kotidiagnosoitiin, että mulla on kroppa ylirasitustilassa, kiitos hurjan stressaavan kesän työn ja opparin välillä ja viime viikolla ehkä vähän liiallisuuksiin äkkiseltään menneen urheilun. Nyt olenkin tämän viikon pysynyt kiltisti pois salilta ja jumpista, menen vasta sunnuntaina taas venyttelyyn. Siitä sitten ensi viikolla varovasti taas alottelee salin kanssa ja siitä sitten tolkulla myös jumppiin. Työtilanne on hitusen rauhoittunut, niin seki tietysti jeesaa toipumista kummasti.

Mä meinaan olla vähän sellainen, että kun innostun jostain, niin innostun sitten helposti vähän jo liikaa. Salin ja jumppien jälkeinen hyvänolontunne on sen verran mukava ja rentouttava, että sen kanssa helposti meneekin vähän överiksi. En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka innostuksissaan menee tekemään yli rajojensa. Onneksi kropalla on tällainen fiksu systeemi joka kertoo sitten että "zop zop mimmi yksi reenitön päivä viikossa ei sulle nyt vielä ihan riitä ja ne tuplatreenipäivät voit jättää bodareille! Pistäppähän vähän jarrua siihen monoon tai kohta ei liiku mono ollenkaan!"

Mutta kuten sanottu hieman hikoilevasta ja hönöstä olosta huolimatta tänään on ollut tosi kivaa. Duunit on luistanut ja portfoliohommatkin edennyt kiitettävästi. Käytiinpä Jarkon kanssa tossa illan suussa isukin luona Messilässä moikkaamassa lampaita ja hakemassa iskän kotoo vähän omppusia ja kananmunia. Iskällä ja avovaimollaan Päivillä on oma pieni kanala pihassaan ja sieltä saa ihan parhaita urheilevan kanan luomumunia. Ja saatiinpa siinä sivussa odotellessa myös oman maan perunoita suoraan maasta. Kyllä nyt kelpaa. Enää ei tarvis pihaan kun lehmän, niin sais maidotkin omavaraisesti. Hehe. Kiva kun saa tällaista ihan konkreettisia ruoka-avustusta.

Eilen kävin kauppamatkan varrella poikkeamassa kierrätyskeskus Kontissa ja ikionnekseni huomasin, että siellä oli käynnissä aarreralli! Tämähän tarkoitti sitä, että kaikista vaatteista sai valkata mukaansa kassilisen vitosella. Täydellistä sanon minä. Mukaan lähti vähän vajaa kassillinen, mutta sinnekin mahtui ihana mekko, tunika ja kaksi löysää paitaa. Pitää vissiin taas tehdä joku löytöpostaus, kun ei tähän nyt mahtunut muuta kun tuo ihana mekkkonen. Tässähän ihan tuntuu, että on joskus oikeaan aikaan oikeassa paikassa!

Bää bää! Toi tummempi noista pötkötteli tossa heinähökötyksessä etukropallaan ja mässytteli menemään herneenpalkoja..Hieno eläin!

Mitenni ujostuttaa olla tällä puolella kameraa?

Tästä ei kananmunat enää paljon paremmiksi mene!

Suomalainen omppu! Tuo kulinarististen nautintojen ehtymätön lähde!