Viikko mennyt että viuhahti!

Huh kylläpä on aika mennyt täällä vauhdilla. Niinhän on, että kun puuhaa riittää niin silloin aika menee nopeasti. Täällä ei ihan hetkeen kyllä vapaa-ajan ongelmia tule. Paljon on nähtävää. Natiivi ystäväni pyysi mut sunnuntaina mukaansa, kun paikallisella nuorisokeskuksella järjestetään iso kirppis. Jos pääsisi taas tekemään jo aiemmin blogissani mainittuja löytöjä.

   Huomenna sen sijaan ajattelin mennä tarkastamaan Antwerpenin suurimman ostoskadun Meerin. Sieltä löytyy kuulemma kaikki hyvät kaupat.  Jotkut tohvelit olisi kivat, meinaa lattiat täällä on niin kylmät, että voin kohta harkita varpaitten amputaatiota (oi miksi en ottanut mummon tekemiä villasukkia mukaan!?).

  Olen tänään ja eilen lenkkeillyt lähimaastossa ihan kuntoilu mielessä ja syytä onkin, sillä tänään maistoin ensimmäistä kertaa belgialaista suklaata ja voi pojat on hyvää! Nam nam. Onneksi mun kämppän ja  kaiken siistin välillä on maksimissaan kolme kilometriä, niin tulee liikuttua pääosin kävellen.

  Oon myös alkanu törmäilee keittiössä kämppiksiin. Hirmu ihanaa väkeä on kyllä. Yhden kämppiksen oonkin nimennyt jo Pavarotiksi! Hän opiskelee lähellä sijaitsevalla konservatoriolla laulamista ja ilahduttaa minuu aina silloin tällöin harjottelemalla mahtavia aarioita täällä kotona (hauskaa kuunneltavaa). 

Koulukin alkoi sellaisella pöhinällä notta! Hommaa on paljon ja maikat on kannustavia, mutta vaativia. Eritoten pidän piirustusmaikasta, joka on niin tiukka, et puntit tutisee vieläkin. Ei vaan. Hän on ehkä maailman empaattisimman oloinen  nainen, mutta antaa tosi täpäkkää kritiikkiä. Joskin ei kaikille. Kai mun otsassa perinteisesti lukee, että kerro vain minä kuuntelen, koska mulle opettaja kävi paljonkin antamassa mielipiteitä, mutta toiselle vaihtarillemme ei juuri lainkaan. Haluan tulkita tämän niin, että olen kehityskelpoinen piirtäjä?

Mutta tunnin tasosta kertoo mun mielestä aika paljon se, että maikka kertoi mulle, että yleensä tunnin lopuks me katsotaan mitä kaikki on saanut aikaan, mutta tänään ei koska kaikki on loman jälkeen niin huonoja (!?). Eli taso on kova.

Saatiin myös ihana tehtävä: meidän pitää piirtää joka viikko omakuva peilin kautta ja tuoda maikalle aina seuraavalle tunnille.  Keväällä mulla onkin aika paljon sitten kuvia itsestä.

Graafisen suunnittelun tunneilla saatiin ihan mielettömän laaja tehtävä, jonka aiheena on utopia, mutta se on koko kevään kestävä projekti, joten en edes ala kertomaan mitä kaikkea se sisältää. Mutta älyttömän mielenkiintoinen kurssi.

Olen pähkinöinä tästä kaikesta.

 Lopuksi vielä ihmetyksen arvoiset asiat part 2 (näitä tulee varmasti vielä part 99)

-Liikenne: Lahtelaiset voi miettii Hämeenkatua. Miettikää siihen hirveä ruuhka ja 100 pyöräilijää sekaan (ai mikä kypärä), kaikille kännykät käteen ilman handsfreetä ja vauhtia sellai rapea 50km/h. Alatte pääsee aika lähelle mielikuvaa mitä se täällä on noilla pikkukaduilla ruuhka-aikaan.

- Juutalaiset: (täällä on niitä ihan oikeita millä on ne hassut hatut ja hiuspötköt ohimoilla. On oikeasti tosi vaikeaa olla nauramatta kun sateella niillä on vielä muovipussit hattujensa päällä. Täytyy joskus salakuvata)

- Mun pihalla on markkinat! Kyllä tänään astuin ovesta ulos ja tuossa edessä olevalla parkkipaikalla oli aivan hulluna kojuja. Ihanaa!

- Pesuaine. Kaikki tuntuvat käyttävän samaa pyykinpesuainetta ja ihan pihtailematta, sillä kaikki tuoksuvat hyvin vahvasti sille samalle "puhtaalle". Myös kulman takana olevan pesulan haistaa kymmenien metrien päähän.

Enpäs ookaan!

Tää oli vähän hurja "löytö"