Oon tässä viimiset päivät pakannut kamaa laukkuun ja hyvästellyt ihmisiä. Molemmat toiminnot on ihan yhtä vaikeita. En oo ku neljä kuukautta poissa, mutta silti tuntuu että koko ajan kaikki (itse etunenässä) alkavat vetistelemään kun pitää sanoa heipat. Onneksi Janet ja Raisa ovat jo varannut lennot keväälle, niin on jo jotain varmaa mitä odottaa. Jee.
Mutta enpä ole kyllä ikinä käynyt näin vaikeata pakkaamista läpi.
Nyt viimeisimmän laukun purkamisen ja pakkaamisen jälkeen elopainoa sillä on
18 kiloa (maks määrä on 23kg) Luulin ensin että mun pitää maksaa tosta rinkasta ylimääräinen 40e, mutta sen saakin niin kivaan suppuun, että menee käsimatkatavarana (maks 8kg, tällä hetkellä 7,5kg) hope so. Jippii.
Mun tavarat ei painaisi missään nimessä paljoo, mutta kun pitää raahata mukana läppäri, wacom, kamera, objektiivi, kaikki laturit…mul on vissii joku kotistudio mukana, jolla täytän huoneeni Antwerpenissa. Kämppä ei ole mustaa valkoista ja kromia, mutta muuten Lohko vois olla kyllä ylypee. Huh, hah, hei.
Päivät alkaa olemaan kyllä aika vähissä tälle keväälle täällä koto Suomessa. Lauantaina Anna Manna lähtee lainasiivillä lentoon 9:15. Hurjaa.
Lupaan kyllä heti tehdä rapsan tänne matkan onnistumisesta, kun vaan kynnelle kykenen.
Tässä ois mun tykötarpeet ens kevääksi:
 |
| Hyvä buugi |
 |
| Tällä mennää |
 |
| Tää peppuliini ois halunnu mamin mukaan <3 |
Hehee...Vito on ihan selvästi lähdös reissuun (: Tai sittten se on just lopettanut hyppimisen tuossa matkalaukun päällä, että mamma saa kaiken mahtumaan (naurattaa oikein itseäkin tuo ajatus). Mutta ihan reissuunlähtijän näköisiähän sitä siellä ollaan. Tsempit!
VastaaPoistaamp