On Anselmilla ystävää monta,kaveria, tyyppiä korvaamatonta!

Hyvää Ystävänpäivää teille rakkaat lukijat ja ystäväiset! Ystävää on ihana muistaa muutenkin, mutta tällainen erityinen päivä on mielestäni hyvä muistutus siitä kuinka hyvät ystävät ovat kultaakin kalliimpia. 

Mulla on lauantaina tulossa muuttoavuksi kiva kööri rakkaita ystäviä ja voin kertoa, että tuskin tuosta selvittäisikään ilman heidän avustusta. Eli kiitos jo etukäteen!

Tänä vuonna en itse kerinnyt millään laittamaan kortteja matkaan, mutta sainkin silti kaksi aivan ihanaa korttia:

Ystäväpariskuntani iihana kortti, joka on heidän perheen miehen käsialaa, wau sanon minä!

Entiseltä opettajalta Lahden Kansanopistosta oli lähtenyt mulle ja muille "kuviksen likoille"
(tämä moneen erään blogissani esiintynyt iloinen kööri) tällaset aivan ihanat kortit! Kiitos Jartsa oot ikuisesti meidän
paras taideopettaja!

Kipin kapin

Noniin tänään se päivä taas koitti, että pitihän se luunsa raahata sitten Ikeaan! Oon juossut ympäri kyliä siis aamu kahdeksasta ja aika lailla vasta pari tuntia sitten pääsin kotiin kunnolla.

Ikeastahan piti käydä hakemassa vähän tykötarpeita uuteen kotiin aina roskiskiskoista vessapaperirullatelineeseen. Isoin sijoitus oli mun uusi työpöytä, mutta kaikki muu oli enemmän tai vähemmän aika pientä tarpeellista tavaraa tai sitten sisustushommia. Kehyksiä ja sen sellaista.

Nauratti vähän toi mun eräsonnustautuminen (huomaa peilistä heijastuva mini kånken), vaikka onhan toi Ikea sellainenkin tavarapaljouden viidakko, että kyllä siel pitääkin olla varusteet kunnossa, että selviää siitä maratoonista. Ja kyllä tollai hyvä hengittävä takki ja joustavat housut osottautu erittäin käyttis matskuks siinä vaiheessa ku puskettiin kaksistaan Jarkon kanssa meidän uutta aiemmin viime viikolla hankittua sänkyä rappukäytävässä kakkoskerrokseen. Olisitte kuullu sen voivottelun määrän "ei oo näin pientä ihmistä tarkotettu näin isojen tavaroiden kantamiseen!" No mutta oon ylpeä miten hyvin oon jaksanut kantaa. Painavin osa mun töpistettä laatikkoineen paino 62 kiloa. En siis suinkaan ole mikään tumput suorassa seisoja tyyppiä, vaikka välillä (lue: aina) onkin kiva esittää, että kauppakassi on niin hirveen painava, että Jarkon on vaan ihan pakko kantaa se.

Vaan voin kertoa, että näin häsläys päivän päätteeksi vielä dancebody tunnin vetäneenä, olen sekä henkisesti ja fyysisesti tosi pahasti ton sängyn tarpeessa, joten nyt good night!

Erä Anselmi

Aamupalaks keksiä, nam!

Kiireisen naisen laskiainen

Täällä ollaan niin tohinoissa ton muuttamisen kanssa, että en todellakaan ole kerinnyt ajatellakaan mitään leipomista tähän väliin. Siispä laskiaispullatkin tähän perheeseen syntyivät kuin itsestään kaupan Pullava -viipaleista (kyllä, nyt ainakin puolella lukijoista käy samalla tavalla kun mulla ja lopun illan päässä soi "Pullava, pullava, pulla-pullava, pulla-pullava!" haha), kermapursotinpurkista ja hillosta. Nam! Oli kyllä turkasen hyvää, vaikken itse niitä leiponutkaan. Mietin että nämähän olis ihan täydellisiä jäliruokaherkkuja joskus kun kutsuu kavereita syömään. Tuohon vaan ripaus nompparelleja tai muita koristamaan vielä. Ehkä jopa kiireisen naisen synttärikakun korvike? Hehe.

Tällaset jälkiruokahömpötykset saa muuton takia jäädä vähemmälle huomiolle, mutta varsinainen ruokahan on täysin toinen juttu! Loihdittiin nimittäin jälleen kerran Jakkerin kanssa tuota aivan turkasen ihanaa avocadopastaa. Ja itseasiassa nyt kun oikeen mietin, niin sehän on todella muuttoystävällistä ruokaa! Syntyy käden käänteessä, eikä tiskiäkään synny juuri lainkaan, kun mitään ei tarviste paistaa.

Mutta nyt ei ole aikaa pidempiin jorinoihin, pitää alkaa tekemään vähän töitäkin, ettei ne olisi ihan retuperällä tän muuton takia. Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille teille ihanille ihmishupsukoille.

Huomiselle muuton osalta luvassa mm. mattojen pesulaan kiikutusta, muuttoilmoitusta, pakkausta, pakkausta, pakkausta, avaimien saanti uuteen kämppään (?)... Touhukas päivä tiedossa!

Merkkaria kurkkuun...eiku

No nyt tuleekin sitten ylityslaulu merkkareille! Noille viheliäisille karkeille, jonka mutustelu saa leukaluut kipeäksi ja joista jokaisella löytyy ainakin yksi "menasin/ystäväni meinasi tuhketua" -tarina. Näiden nostalgisten karkkihirviöiden paluu on saanut sosiaalisen median tursuamaan puolesta ja vastaan postauksia, vaan eniten innoissaan tuntuu olevan juurikin mun ikäiset naiset.

Monessa blogissakin näitä on jo mutusteltu ja pohdiskeltu. No miksi minä haluan kantaa korteni tähän merkkareitten somekekoon? Siihen löytyy ihan hyvä syy. Olen nimittäin silmittömän rakastunut näihin koviin melko mauttomiin karkkeihin, jotka lapsena jäi köllöttämään pussin pohjimmaiseksi, kunnes kaikki muut namit olivat syöty.

En käsitä mistä mieltymykseni tällaisiin hyvin epäaidon makuisiin, kovaa kumia muistuttaviin nameihin johtuu. Ihan sama kumma, ihan villi mieltymys minulla on Snöre lakua kohtaan ja NYCissä ensi kertaa maistamaani mukalakua (kuten me tuon kumman Twistler kumilakun nimesimme. Sitä saa muuten ainakin Cittarin ja S-marketin jenkkihyllystä) kohtaan.

Onneksi uudet merkkarit ovat sentään paljon pienempiä kuin ne isot alkuperäiset. Tukehtumisriski ei siten ole ihan niin suuri, kun valtava kolikko ei limpsahda kurkkuun. En mä silti näitä muksuille syöttäis vieläkään. Söisin kaikki itse! Hehehe!

Mites, joko ootte itse näitä maistaneet taas?

Anna sydän Jagge

Siitä on tänään kolme vuotta kun ensimmäisen kerran tapasin tuon Jakkerin ja olin myyty heti (no viimeistään siinä vaiheessa ku näin, sen upean kodin ja kolme skebaa = sisustussilmällä varustettu rokkari). Kolmessa vuodessa ollaankin sitten keritty hommaamaan kaksi ihanaa kissaa, menty kihloihin, saatu yhteinen rakas kummityttö ja nyt ostettu vielä kotikin. Ihan mukavasti pyyhkii ja asiat on edenneet aika vauhdikaastikin. Sopii minulle!

Etenemisen lisäksi tärkeänä pidän sitä, kuinka ollaan osattu olla myös paikallaan ja paikalla kun toinen sitä on tarvinut. Pitää osata pysähtyä kuuntelemaan mitä toisella on sanottavana. Ja välillä pitää pysähtyä kuulostelemaan sitä itse suhdetta, että mites meillä menee ja miten tässä edetään.

Kolmeen vuoteen on mahtunut ihan hirmuinen määrä iloa ja naurua, tuhansia suukkoja, liuta ovien paiskomisia, itkua niin ilosta kun surusta, hömppäilyä, herneitä nenässä, juhlissa tanssittuja öitä, kainalossa nukuttuja päiviä...niin paljon kaikkea, ettei edes pysty käsittämään, että mihin se yhdessä vietetty aika on oikein hurahtanut.

Tämä ilta vietetään (heti pakkaamisen jälkeen) rakentaen lisää muistoja lokeroon "kainalossa katsotut leffat".

Rakkaus on pesti hulluuteen (klik)

Oodi työvälineille

Kuvittajan ammatissa tarvitsee jos jonkin näköistä tarpeellista tavaraa. Olenkin täällä joskus esitellyt tietokonetta ja piirtopöytääni, vaan harvemmin tulee esiteltyä näitä pieniä perus välineitä. No otin tuossa opparin kirjallista varten vähän kuvia työvälineistä ja koska niistä tuli niin somia, niin ajattelin heittää kuvia teillekin tänne näkyviin. Tässä ei siis suinkaan ole kaikki, mutta parhaimmistoa.

Kuvissa löytyy siis lyijäreitä, kaksi erilaista kynää mun wacomilleni (piirtopöytä), terotin (samanlainen ku ala-asteella), lisää lyijäreitä, kumi ja akvarellitekstuureita.

Opparin kirjallisen taittaminen on mulla tässä nyt aika ajankohtainen asia. Luulen, että te kaikki kyllä saatte sen nähdä kunhan valmiiksi tulee. Olen itse siihen kyllä tähän mennessä jo todella tyytyväinen. Tekstipuoli on hyvin pitkälti hanskassa, nyt vaan kaikki osat paikoilleen nätiksi kirjaseksi ja printtaamaan. Valmistuminen alkaa olemaan niin lähellä että ihan hirvittää. Ihanaa!

Huiveja, vilttejä ja muuttolaatikoita

Heippati hei!

Täällä ollaan oltu vähän kiirusjalalla taas, ei ole kerinny kirjottelemaan teille mitään kivoja hömpötyksiä. Olin viikonloppuna pyörähtämässä Helsingissä ja mun iPhone lähti viime viikolla vähän huoltovaihtoon, niin en sitten oikeen millään pystynyt sieltä päivittämäänkään. Eilen oli muuten vaan sitten niin paljon puuhaa.

Täytynee muuten kiitellä, että kyllähän pelittää applella huolto hyvin. Kännykän virtanappi jumittu pohjaan, vein sen ElisaShopittiin keskiviikkona, niin perjantaina tuli viesti päivällä, että puhelin on noudettavissa liikkeestä! No olin silloin jo Helsingissä, mutta silti! Ihan hurjan nopeaa toimintaa ja sain vielä ihan uuden puhelimen, eivät alkaneet korjaamaan vanhaa. Kelpaa.

Meijän äityli osti mulle Helsingistä aivan ihanan huivm, josta on tuossa alla nuo pari kuvaa. Himoilin tota huivia jo aiemmin viime viikolla Monkissa alessa, mutta nyt mun ei tarvinu enää jättää sitä hyllyyn! (Kiitos äitee ♥!) Kissoille ostin myös tosi kivat beibiviltit H&M home:sta, ettei iho suotta hikoa kuuman fleecen välissä niin paljoo. Eppu esittelee niitä teille tuossa alempana.

Ja sitten uutisista se ihanin: me löydettiin koti! Tai oikeestaan löydettiin se jo ennen joulua, mutta tänään käytiin allekirjottamassa paperit! Muutto on viimeistään ensi viikolla, joten voin luvata että blogissa on luvassa tulevaisuudessa paljon sisustuskuvia ja muuta muuttostressiä, hehe. Ihan mahtava tunne kuulkaas muuttaa ihanan isoon ensimmäiseen omaan kotiin ♥.

Vaan nyt tän ilopepun täytyy kiiruhtaa taas kohti maanantai zumbaa.  Jos teillä on kivoja diy sisustus vinkkejä omissa tai seuraamisssanne blogeissa, niin linkkivinkkiä kommenttiboxiin kiitos!

Mukavaa alkanutta viikkoa! Mulla se ainakin alkoi mukavammin kuin koskaan.

Oiskohan tää tää se Sanna Raipen 2000 lukulainen serkku Anna Raipe?

Pehmohuivi kaulalla on hymy herkässä :)

Myös Eppu rakastaa omaa pikku peittoaan....ja samalla puree vähän mamin sormia.

Tämmönen toppinen tarttui viidellä eurolla haaviin yks päivä kun tajusin, etten kerkiä ennen zumbaa kotiin ja pakko oli
joku toppi sinne hikitunnille päälle saada. Hehe, eli ihan mainio kiirelöytö.

Eppu näkee unta, että ajelee kylillä avoautolla luu ulkona...hehe

Tämmösiä laatikoita alkaa pyörimään täällä nurkissa jo melko paljon.