Anna sydän Jagge

Siitä on tänään kolme vuotta kun ensimmäisen kerran tapasin tuon Jakkerin ja olin myyty heti (no viimeistään siinä vaiheessa ku näin, sen upean kodin ja kolme skebaa = sisustussilmällä varustettu rokkari). Kolmessa vuodessa ollaankin sitten keritty hommaamaan kaksi ihanaa kissaa, menty kihloihin, saatu yhteinen rakas kummityttö ja nyt ostettu vielä kotikin. Ihan mukavasti pyyhkii ja asiat on edenneet aika vauhdikaastikin. Sopii minulle!

Etenemisen lisäksi tärkeänä pidän sitä, kuinka ollaan osattu olla myös paikallaan ja paikalla kun toinen sitä on tarvinut. Pitää osata pysähtyä kuuntelemaan mitä toisella on sanottavana. Ja välillä pitää pysähtyä kuulostelemaan sitä itse suhdetta, että mites meillä menee ja miten tässä edetään.

Kolmeen vuoteen on mahtunut ihan hirmuinen määrä iloa ja naurua, tuhansia suukkoja, liuta ovien paiskomisia, itkua niin ilosta kun surusta, hömppäilyä, herneitä nenässä, juhlissa tanssittuja öitä, kainalossa nukuttuja päiviä...niin paljon kaikkea, ettei edes pysty käsittämään, että mihin se yhdessä vietetty aika on oikein hurahtanut.

Tämä ilta vietetään (heti pakkaamisen jälkeen) rakentaen lisää muistoja lokeroon "kainalossa katsotut leffat".

Rakkaus on pesti hulluuteen (klik)