En ole heinäkuussa hirveemmin kerinnyt pukahtamaan täällä blogin puolella. Toisin kuin ehkä moni kuvittelee, niin kesäkuukaudet ovat meille kuvittajille ja graafikoille usein järin kiireistä aikaa. Kohtalotoverigraafikko Aino blogissaan Visuaalisesti vaativa valotti osuvasti alan työrytmin luonnetta. Allekirjoitan täysin tuon Ainon pohdinnan, etenkin nuo viimiset aatokset, kuinka aina hetken voi harmittaa, kun muut tuulettaa lomiaan, mutta hetken päästä jo muistatkin, kuinka paras duuni mulla on. Ollaan me vaan kaks hiton onnekasta mimmiä, kun saadaan tehdä työksi juuri sitä mitä rakastetaan.
On mun kesään mahtunut kyllä kaikkea muutakin puuhaa, kuin työt vaikka se virallinen kesäloma aina enemmän ja vähemmän jää uupumaan. Heinäkuun alussa olin monta päivää mökillä Niilan kanssa, kun Jarkko lähti perinteiselle Nimettömän Kalakerhon lapinreissulle. Päivät nautittiin auringosta jumbo sikoja heitellen ja muumilaivaa upotellen, kun taas illalla karattiin itikoilta tupaan tekemään töitä läppärin äärelle ja jutustelemaan perheen kanssa. Sain mä mökkeillä vuorokauden ihan lapsivapaastikin ja täytyy sano, että sekin oli oikein mukavaa vaihtelua.
Mulle muutenkin kesässä on jotenkin tärkeintä se yleiskuva ja tietynlainen huolettomuus. Että koko kesä on tuntunut jotenkin hauskalta ja semmoselta iloiselta ja paineettomalta. Ei niinkään se kuinka monta reissua kerkiän tekemään, monta tapahtumaa kerkiän koluamaan ja että mökillä täytyy käydä vähintään niin ja niin monta kertaa, jotta loma on onnistunut.
Mä olen myös vähän sellainen, että herkästi otan paineita kavereitten näkemisestä. Oon välillä niin kiireinen, että en paljoo arkena kerkiä tapaamaan, kun on työt ja perhe ja salilla ja lenkilläkin tarvis keritä käymään, niin siinä leppoisa lattehetki kaikkien kavereitten kanssa viikoittain ei oikeen meinaa mahtua kuvaan. Kesällä tästäkään ei tarvi ottaa paineta, koska ihmiset on joko
a) itse järkännyt itselleen niin super kiireisen kesän, ettei perus leppostelut mahdu heidänkään arkeen
b) niin kiireettömiä lomaihmisiä, että iltalenkki valoisassa yössä klo 21 tai aamuiset puistotreffit äipän ja taaperon kanssa on ihan sopiva aika tavata.
Parhaat kesät syntyy niin, että suunnitellaan vaan vähän kerrallaan ja jätetään sponttaanille tupsahtamiselle sijaa. Tämä kesä nyt on säiden puolesta ollut niin surkea, että aika vähän onkaan tullut tehtyä tupsahtelua, mutta onhan tässä vielä aikaa. Pieni perheretki oli ainoa asia mikä laitettiin viralliselle kesä todo-listalle ja se buukattiinkin viime viikonlopulle. Käytiin Särkkiksen koiramäellä ja Nokian Eedenissä polskimassa. Oli tosi kiva ja huoleton reissu. Laittelen teille vaikka tällä viikolla pienen kuvareportaasin. Olin nimittäin ikuisena Mauri Kunnas -fanina hiukkasen innoissani siellä koiramäellä.
Tällaisia kesäaatoksia. Ja kuten kuvasta huomaatte, mun mökkeilyviikolla oli mahtavat kelit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti