Innostunut

Noniin, nyt pitää taas kirjoittaa kun aivot lyö tuhatta ja sataa ja miljoona kutkuttavaa ideaa hyrrää päässä. Kello on liikaa ja nukkuakin pitäisi, mutta kun suunnilleen fyysisesti tärisee, niin innoissaan taas kaikesta olen, niin on himppasen vaikea ajatella nukkumista. Kyllä mä välillä mietin et miten musta tuli näin mahdoton. Kiinnostavat asiat vaan vie mukanaan ja polttelee näppejä niin kauan, että olen joko kirjoittanut ne kynä sauhuten talteen muistikirjaan tai tarttunut tuumasta toimeen.

Arvaattekin ehkä, että olen taas ollut Luovuuslaboratoriossa. Olimme tänään yhden labralaisen kodissa tutustumassa hänen luovaan elämään ja sain siellä niin hullaannuttavan annoksen kaikkea uutta ja isnpiroivaa: kierros puutarhassa kukkia ihastellen, työhuoneen katsastelua, rappugallerian ihastelua, eletyn elämän näkemistä balettitangossa ja kodin pienissä yksityiskohdissa. Mutta ne nuket. Miten voikaan kiehtoa niin paljon nukkemaailma ja että joku tekee niitä käsin. Käsin tehtyjä käsinukkeja, jotka heräävät henkiin. Nukkeja jotka tanssivat narun päissä ja louskuttavat leukojaan. Ihan uskomattoman mielenkiintoista. Tällä hetkellä tekisi mieli vaan selata koko yö pinterestin ihmemaassa taidenukkekuvia ja sukeltaa entistä syvemmälle nukkemaailmaan.

Tänään oli muutenkin jotenkin hyvin spesiaali labrailta. Tunnelma oli jännittävä ja monet keskustelut niin meheviä, että ilta venyi pidemmäksi kuin koskaan aiemmin. Elämän ihmeellisyys yllätti jälleen kerran. Niin ja saatiin vielä ruusukkeet. Tai minä sain tänään omani, muut sai viime kerralla,  kun itse olin estynyt saapumaan paikalle sairastavan ipanaiseni vuoksi. Tuikkis oli siis tehnyt meille jokaiselle oman palkintoruusukkeen, jossa luki meidän tyypillinen ominaisuus. Omani ei kyllä tullut yllätyksenä. Eikä varmaan tule nyt teillekään tämän tekstin jälkeen. Tässä on siitä kuva. Nyt menen piirtämään yöpiirroksen ja yritän päästä untenmaille sulattelemaan tätä kaikkea jännää.

Öitä!  
♥ :Manna