Olin Tuikkiksen kodissa, luovuuslaboratoriossa. Meitä istui siinä viisi naista, kukin hieman eri ikäisiä ja toisilleen tuntematonta. Vain Tuikkis tunsi kaikki jotenkin. Minut tämä ideoita pursuava naisihminen nappasi täältä, Uutistoimiston kautta luovaan ihmiskokeeseensa mukaan. Ja ah, olen niin onnellinen että nappas!
Nyt teistä moni varmaan jo miettii että mikä ihmeen Luovuuslaboratorio. En voi siihen vielä oikein antaa selkeää vastausta, sillä en itsekään tiedä vielä paljoa enempää. Vain käytännön asiat ovat vasta selvänä: ryhmämme tapaa jokatoinen tiistai vuoden ajan ja teemme erinäisiä asioita ja hankimme työkaluja kukin omalla tavalla luovaan elämäämme. Tuikkis kuvaa blogissaan asiaa selkokielisemmin täällä.
Mun kohdalla työkalut tulee varmasti näkymään niin ammatin puolella kun kotonakin. Kotona on jo alkanut tapahtua: sain vihdoin voimia ja inspistä jatkaa tätä sangen keskeneräistä pesänrakennusta. Epämääräisesti pitkin kotia pyörineet kehykset ovat vihdoin alkaneet löytämään tietään seinille, keskeneräiset projektit laitettu riviin ja niitä alan työstämään loppuun, kymmenen uutta prokkista keksitty odottamaan orrelle ja pari hassua alotettu vanhojen kaveriksi. Tuntuu hyvälle!
Tuikkiksen kotona olikin inspiroivaa ja sangen viihtyisää kun seinät ei huutaneet tyhjyytään, vaan joka puolella oli toinen toistaan suloisempia ysityiskohtia riemukkaissa väreissään (kurkista vaika ite täältä), ihan heidän näköistä siis! Tuntuu että olen etuoikeutettu kun saan kuulua tähän ensimmäiseen "koekaniryhmään" ja siten saamme olla muovaamassa koko projektia ja istua tuossa suloisessa pirtissä hörppien teetä.
Melko oleellinen osa labratyöskentelyä on oman luovuuskirjan täyttäminen, mulla se on A4 kansio täynnä erilaisia papereita. Sinne arkistoidaan kaikki. Aamupäiväkirja on ensimmäisen tapaamisen tehtävistä ehkä jännittävin. Aamuja dokumentoidaan tuonen omaan kirjaan mieleisellä tyylillä. Ei ehkä yllätä, että itse olen piirtänyt melko paljon. Saatte varmasti nähdä tämän vuoden aikana useita otteita tuosta kirjastani. Voisinkin lisätä tuohon oikealle tunnisteisiin sanan "Luovuuslaboratorio", josta sitten löytyy kaikki aiheeseen liittyvät postaukset. Myös Uutistoimiston Instassa kuvat löytyy #luovuuslaboratorio sanalla.
Mutta mitä sitten tapahtuu kaneille tämän vuoden jälkeen. Me jatkamme. Mutta koe on toivon mukaan valmis ja sen myötä syntynyt, hieno kokonaisuus, joka on valmis ottamaan seuraavan porukan pauloihinsa. Sanoin ystävälle että tämä ei oikeastaan ole edes laboratorio koekaneille vaan kaninkolo itse ja kuten Liisa ihmemaassa -sadusta tiedetään, kaninkolot voivat viedä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin.
no kylläpä kuulostaa hauskalle ja jännälle ja oudolle ja inspiroivalle ja sille että se olisi niin mun mukavuusalueen ulkopuolella mutta sitten vuodenpäästä olisi kuitenkin huimia tuloksia :D toivottavasti inspiroidut ja jaat inspiraatiota täällä blogin puolella koska minusta tuo saapuva joulu on jo vienyt melkein kaikki mehut ;)
VastaaPoistaHauska tapa inspiroida ja inspiroitua porukassa. Jännittävää myös, mitä kaikkea sieltä syntyykään. Porukasta varmasti saa myös energiaa pimeään syksyyn :)
VastaaPoista