N niin kuin oma nöpönenänen

Meillä oli pienen kultasemme ristiäiset sunnuntaina ja kaikki meni ihan nappiin. Tarjoomiset riitti ja sai paljon kehuja, niitä väännettiinkin talkoovoimin koko viikko. Noiden jalkapiparien väkertäminen oli kyllä hurjan hauskaa. Näpertelin niitä 50 kpl parina iltana ihan huomaamati. Ihmiset viihtyi juhlissa mainiosti ja ennen kaikkea itse juhlamies oli hienosti koko juhlan ajan. Pienet rääkäisyt kasteen aikana ja thats it. Muuten hän nukkui ja seurusteli kiltisti milloin kenenkin sylissä tyytyväisenä tuhisten.

Poikamme sai nimekseen Niila Eliel ♥ ja ette arvaakaan miten mukavaa häntä on nyt kutsua ihan tuolla omalla nimellään. Huh mikä helpotus. Ei tarvi enää pitää salaisuutta. Seuraavan muksun kohdalla harkitsen kyllä tarkkaan lähdenkö samaan salaisuusleikkiin uudelleen, sen verran vaikeaa se oli pitää nimi salassa, heh!

Juhlapaikkana toimi Renkomäen seurakuntakoti, jota en voi muuta kuin suositella. Ihan hurjan kaunis paikka ja kerrassaan toimiva tila tuollaisille 20 hengen juhlille (varmaan isommillekin menisi hyvin).

Lahjaksi Niila pieni sai läheisiltä vaikka miten kivoja lahjoja aina taiteellisesta kummilusikasta laskettelumonoihin! Täällä meillä päin oli aikoinaan laskettelukeskus nimeltä Tiirismaa, jossa mun isukki oli rinnepäällikkönä ja se ansiosta minäkin olen suksilla rinteeseen päässyt/joutunut jo kolmevuotiaana. Taitaa meidän poika mennä nyt sitten samoja suksenjälkiä kun äitinsä. Saa kyllä lahjan antaja eli Niilan vaari entisenä laskettelunopettajana tulla kyllä tätäkin ohjastamaan ihan itse, kun mami katsoo kauhulla vierestä.

Näistä juhlista jäi niin hyvä ja onnellinen olo, että tätä kuvakoostetta tehdessäkin oli hymy korvissa ja tippa linssissä. Ihana päivä!