Onnea Vito!

Tänään on ollut säiden puolesta upea päivä ja hyvä niin! Vito rakas karvaturri täytti tänää 14v. ja mikäs sen parempi synttärilahja papparaiselle kuin ihana pitkä lekottelu pihalla haistelemassa uusia hajuja. Lähdettiin ekstempore piknikille meidän isukin pihaan ja siellä Vito mennä nuuskutti kyllä ihan onnesta soikeena uusia tuoksuja.

Ajatelkaas, että tuo koira on ollut mulla 13-vuotiaasta lähtien. Se on ollut paikalla joka ikisen onnen päivän aikana, juhlissa ja niinä päivinä kun teinitytön sydän meinas pakahtua kun oli saanut jonkun kivan tekstarin joltain erityiseltä. Vito on ollut paikalla myös sillon kun sen saman teinitytön sydän on ottanut pahimmat kasvukivut ja opetellut elämää kantapään kautta. Eriyisen suurta roolia sen tytön elämässä Vito on esittänyt niinä aamuina kun bussi on lähdössä 3 minuutin päästä ja Vito murisee sängyn alla sen tytön ainoa pipo hampaissaan..(näin vanhemmalla iällä olen ymmärtänyt, että se ei vaan halunnut laskea mua pois kotoa, heheMyöhemmin entinen kämppikseni muistaa Viton kolttoset varmaan parhaiten niistä parista ripulista hänen huoneessan/huoneen ovella, vaan myös lukuisista hengailuhetkistä koiran kämppiksenä.

Itsekään  en suinkaan ole näiltä Viton kakkayllätyksiltä välttynyt. Kuten kaikki koiran omistajat tietää välillä vaan tulee koirankin syötyä huonosti ja sit "turvottaa". Meillä Vito on tässäkin vaan niin kovin häveliäs, että hän on milloin minkäkin ihanista sohvatyynyistäni tai lattialle jääneistä sukista raahannu kakkansa päälle koittanut siistinä koirana näin ITSE siivota sotkunsa. Kaunis ajatus, mutta...

Vito on aina näyttänyt myös lujaakin lujemman terrieriluonteensa ja viimeksi tänään komensi mua kovasti, että annahan jo sitä ruokaa äläkä vaan tuijota telkkaria.

Vaan jos joku luulee että Vito olisi jotenkin super raihnainen niin se luulo oikaistakoon heti. Näkö hänellä on kaihin mukana mennyt lähes kokonaan, mutta nenä pelittää sitäkin paremmin. Viimeksi toissapäivänä vierailtiin äitini luona ja siellä Vito sai Mango neiti marmeladesta (äitini koira) niin suuret hajuinnoitukset, että vanha pappa oli ihan ensisilmäyksellä hyppäämässä selkään! Voi hyvät hyssykät sentään. Voitte vaan kuvitella, että meni mun Viton hoitopaikkasuunnitelmat Rooman reissun ajaks pikkusen uusiksi. Onneksi ihana ystävä lupautui hoitamaan Vitoa (kiitos!).

Vito on kaikin puolin herkkä ihana koiravanhus, jonka pahimmat ärripurri kulmat on iän myötä pehmistynyt. Onnea Vito!

Näin meillä vanhus matkustaa pidempää matkaa.

Mun ja Jarkon ylläripiknikeväät :) nam nam!