Hei lettipää, heitä hymy!

Olen tätä nykyä mieltynyt erittäi suuresti letteihin hiuksissa! Taannoisen tyttöisyysviikon ansiosta huomasin, että hiukseni saakin jo kokonaan kiinni kahdella ranksanletillä. Tämä on helpottanut elämääni ihan hurjasti, kun naamalla ei enää roiku ylipitkäksi kasvaneita otsahiussuortuvia, vaan joka kutri löytää oman paikkansa letistä. Tämä on silkkaa parhautta. 

Eilen mulla oli päässä jo useaan otteeseen blogissani tavattu otsaletti ja tänään taas päälaen kautta ohimolle ja korvan taa kiertävä pieni ranskanletti. Aikaa kummankin toteuttamiseen meni puolisen minuuttia. 

Musta on hauskaa kun usein tuttavat tulee sanomaan miten hieno "kampaus" mulla on. Viimeksi eilen kaveri tuumas, että nuo sun otsaletit on aivan ihania. Sitä ei ilmeisesti oikein uskois kuinka helppoa tuo on kun vähän reenaa ja juuri tuon helppouden takia sitä ei tuu ite ajateltua, että tää nyt ois jotenkin tosi hienosti laitettu. 

Letit on muutenkin tosi käteviä. Välillä ärsyttää kun tukka on aamulla jo tosi likainen, mutta illalla oot menossa jumppaan hikoilemaan, niin ei viittis millään alkaa pesemään tukkaa aamulla ja illalla. Tämänkin tilanteen pelastaa letti. Likaisen otsariipan piilottaa erittäin kätevästi lettiin ja kun tukkaan suhauttaa hitusen Klippotekin kuivashamppoota ennen letitystä, niin hiustenpesun pystyy helposti venyttämään iltaan. Eli johtopäätöksenä voin todeta tästä syväluotaavasta lettianalyysistä, että pieni letti on lyhyttukkaisen hätänuttura/ponnari.

Sivulta kiinnitän otsaletin aina parilla pinnillä

Tällaisissa vaatteissa nähtiin Anselmi eilen kaupungilla pörräämässä.

Hiusteni raidat tekee lettiin kivan säväyksen. Tuo paita on muuten ihana Nanson tunika, kirpparilta 3e