Kätköilemään hoi!

Olen löytänyt itselleni erittäin mielenkiintoisen uuden harrastuksen, jossa yhdistyy mahtavalla tavalla, liikunta, etsimisen ja löytämisen riemu ja onnistumisen ilo, mutta joka myös toisaalta vaatii malttia, keskittymistä ja rentoa mieltä, sekä pitkäpinnaisuutta. Ja mikä se on? No tietysti geokätköily!

  Tuo nörteistä nörtein harrastus on saanut minut vaahtoamaan ystävilleni kuinka älyttömän kivaa on rymytä puskissa hanuri hiessä etsimässä, jotain mikä on ehkä ”filmipurkin kokoinen tai jotain”. Eli geokätköilyn perus idea on etsiä  erilaisista paikoista geokätkörasioita, jotka joku harrastaja on erilaisiin kohteisiin piilottanut ja sen jälkeen tehnyt geokätköily-sivustolle siitä kuvauksen. Rasiassa on ainakin vihko, johon voi merkata, että on käynyt kätköllä. Kätköjä voi etsiä gepsin ja koordinaattien avulla, tai sitten niin sanotusti perstuntumalla, kun on ensin netistä tarkastanut kätkön sijainnin kartalla. Kätköilyä harrastava voi myös itse tehdä kätkön, kunhan noudattaa siihen annettuja ohjeita. Tästä voit käydä kurkkaamassa mitä Wikipedia sanoo geokätköilystä: klikkaappa tätä.

  Kuulin ensimmäisen kerran geokätköilystä, jotain viisi vuotta sitten, kun töllöstä tuli dokumentti aiheesta. Silloin jo heräsi mielenkiinto. Myös kaverini Mikko on tästä minulle jo pari vuotta sitten jotain valaissut, mutta nyt vasta kun luokkakaverinikin Tea on harrastellut kätköilyä jonnin verran sain itsekin aikaiseksi kokeilla tätä. Olimmekin Tean kanssa perjantaina superhelteessä etsimässä Lahden vanhinta kätköä Radiomäeltä. Voi elämä sitä hien määrää, oltiin kuin uitetut koirat, eikä edes löydetty sitä kätköä! Mutta meillä ei ollut gepsi-koordinaatteja, niin ei se turhan helppoa olisi kyllä ollutkaan. Mutta sovittiin, että tässä joku päivä käydään gepsin kanssa se sieltä onkimassa. Vaikka mikä olis!  Tässä Tean blogista strippi meidän reissusta: napsautahan. Hieman hataran radiomäki reissun jälkeen Tea ehdotti, että mennään etsimään hänen kätkö, että saan etsiä sen ja Tea nauraa vieressä kun pengon pusikkoja. Näin tehtiin! Ja sieltähän se kätkö löytyi sitten aika helpostikin, kun Tea ensin vei mut oikean alueen hollille.

Riemu oli rajaton kun pääsin merkitsemään vihkoseen, että olen käynyt kätköllä.

Siitä alkoi ehkä hieman epävirallisesti geokätköily urani ja nyt olen siis jo rekisteröitynyt www.geocache.fi -sivustolle ja tarkastanut Lahden ihan messevät kätkömäärät. Eli siitä sitten vaan kätköämään ja varomaan “jästejä” kuten harrastajat tavallisia ei kätköilijöitä kutsuvat (olen niin mennyttä).

Tältä me Tean kanssa näytettiin:

Manna ei ole mun lopullinen nimimerkki, mutta sillä nyt logattiin tää eka :)