Mama I´m home

Tulin kotiin vajaa viikko sitten ja  huhhuti huijakaa, on ollu kaikkee kivaa hulinaa. Tavattu on mummot ja mamit ja muutamia kamuja.  Ilmat on ollut mahtavat ja hommat on mennyt tämän paluun suhteen kyllä juuri niin putkeen kun vaan voi toivoa. Parasta kyllä oli nähdä lentokentällä kamojani raahustaessani oman Jarkkiksen nassukka siellä odottelemassa minuu. Veljeni Antti sanoikin, että on onni, ettei lennetä samalla koneella takaisin Antwerpenista, että hän ei halua olla todistamassa sitä hidastettua juoksua sylit avoimina ja sitä seuraavaa kyynelten höystämää kaulailua (sitä se olisi ollutkin, jos matkiksen kanssa pystyisi juoksemaan).

  Eniten hassua tässä ehkä on se, että nyt alkaa tuntumaan, etten oikeasti olisi pois ollutkaan. Kaikki on jotenkin täällä jatkunut juuri siitä mihin jäikin tammikuun lopussa. Skippasin vaan nuo kurjat kelit. Toisaalta kyllä sitten taas olen huomannut ihan joka solua myöten, kuinka ikävä minulla on ollut tätä tilaa ja luontoa. Pidin itseäni tosi kaupunkilais- likkana ennen vaihtoon lähtöä, mutta siellä kyllä tajusin,  että olen ihan täysin riippuvainen luonnon läheisyydestä. Ja Lahti onkin niin ihanan metsäinen kaupunki järven rannalla, niin eihän tätä paikkaa voi muuta kun rakastaa. On ihan parasta, että ollaan Jarkkis parkkiksen kanssa lähdössä heidän perheen möksälle juhannukseksi. Pääsen ihan tosissaan luonnon keskelle rentoutumaan. Homman kruunaa se, että ajateltiin nukkua koko viikonloppu teltassa, tähän kun on jo totuttu kahtena viimeisenä juhannuksena Nummirockissa.

  Huomenna olisi sitten tarkoitus aloittaa työharjoittelu eräässä Lahtelaisessa mainostoimistossa. Hiukan jännittää, mitä tulevan pitää, mutta niin kauan kun mua ei laiteta keittämään kahvia hommat menee varmasti ihan mallikkaasti (keitän aina liian vahvaa tai laihaa kun en itse käytä. Miten se voi olla niin vaikeaa?! Joku voisi laittaa tulemaan sellaisen keitin kuin keitin pätevän mitan millä saan pannullisen kahvia keitettyä, heh).

  Mutta nyt lähdetään vuokraamaan leffaa ja viettämään ihan hemmetin ihanaa perus arkista leffailtaa sohvan nurkkaan. Kiitos hurjasti kaikille, jotka seurasitte Anna mannan matkaa Antwerpenissa tämän blogin kautta. Jatkakaa toki lukemista sillä täällä ei epäilemättä kommellukset vähene vaikka ollaankin ihan kotimaan kamaralla!

Meil on Viton kanssa heti hyvä kesäbuugi täällä!


Tässä viel muutamia kuvia Antwerpenin vikoista päivistä:

Mun työt Juryn arvioitavana.

Saara ihana tuli moikkaamaan mua viime hetkillä

Onnen Anna

Petit Saara

Saara ja Sebe!

Mun ja Antin naamat ihan perus, mut mites toi Juli?

Kvak!

Onnellinen?

Käytiin kattoo MASsia. Hieno oli!

Hämmentävä duuni.

Ihana Hanna halus loikata.

Antwerpenissa on ehkä 50 tällasta tarraa..
Kalastuskerho Legioona facebookissa

Öistä elämää

Vikat Duvelit

Ja Kriekit

Sit lennettiin himaan ja kauniissa maisemissa tietysti

Väsynyt reissaaja.