Tänään oli hyvä päivä! Aamu alkoi täydellisesti, kun luin viestin, että velipoika ja Jarkko on kuin onkin tulossa tänne maaliskuun lopussa visiitille. Siitä hetkestä lähtien olen ollut yhtä hymyä. Kävin ihan ensimmäisenä hoitamassa vähän paperiasioita. Nyt löytyy sitten lappua takataskusta, että olen ihan laillisesti maassa. Pitäisi kuulemma kantaa aina mukana. Kun olin tulossa takaisin päin tuolta lappuluukulta, löysin ihan sattumalta suloisen pienen kenkäkaupan, jonka ikkunassa komeili ah niin kauan etsimiäni Vansin classic slip ons –kenkiä.
Hetken pyörin ikkunassa kuin lapsi karkkikaupassa, mutta muistin, ettei mulla ole edes käteistä tarpeeksi. Menin keskustaan. En kuitenkaan pystynyt unohtamaan ihania kenkuliineja ja hyvin nopeastihan siinä itsellekin valkeni, että jalat vei lujaa vauhtia kohti ottomaattia. Menin takaisin liikkeen luo ja ihastelin kenkiä hetken vielä ikkunasta. Pakko se oli uskaltautua sisään, vaikka rahanmenoa se tiesi. Sisällä minua heti tervehti aivan ihana pieni punatukkainen skeittarityttö myyjä. Menin sydämenkuvat silmissä hipelöimään kenkiä ja meinasin vissiin laskea ilopissan kun näin, että kaikki slip on mallin kengät olivat hinnaltaan 15-25 euroa. Myyjä katsoi minua vähän huvittuneena, kun kysyin, onko kengät tosiaan niin halpoja. Suomessa olisin joutunut pulittamaan näistä kengistä kolminkertaisen summan. Tyttöjen kokoja ”poikien mallista” oli enää hyvin rajoitetusti, mutta löytyi sieltä minulle omat kenkäset. Voi tätä onnea.
Hetken pyörin ikkunassa kuin lapsi karkkikaupassa, mutta muistin, ettei mulla ole edes käteistä tarpeeksi. Menin keskustaan. En kuitenkaan pystynyt unohtamaan ihania kenkuliineja ja hyvin nopeastihan siinä itsellekin valkeni, että jalat vei lujaa vauhtia kohti ottomaattia. Menin takaisin liikkeen luo ja ihastelin kenkiä hetken vielä ikkunasta. Pakko se oli uskaltautua sisään, vaikka rahanmenoa se tiesi. Sisällä minua heti tervehti aivan ihana pieni punatukkainen skeittarityttö myyjä. Menin sydämenkuvat silmissä hipelöimään kenkiä ja meinasin vissiin laskea ilopissan kun näin, että kaikki slip on mallin kengät olivat hinnaltaan 15-25 euroa. Myyjä katsoi minua vähän huvittuneena, kun kysyin, onko kengät tosiaan niin halpoja. Suomessa olisin joutunut pulittamaan näistä kengistä kolminkertaisen summan. Tyttöjen kokoja ”poikien mallista” oli enää hyvin rajoitetusti, mutta löytyi sieltä minulle omat kenkäset. Voi tätä onnea.
Kenkäkaupoilta suuntasinkin sitten noukkimaan Veerlen matkaani ja tyttöin kesken lähdettiin kohti museo KMSKAa (http://www.kmska.be/nl/). Museossa oli näytteillä herra Anselm Kieferin (http://en.wikipedia.org/wiki/Anselm_Kiefer) teoksia teemanaan mm sota. Erittäin vaikuttavia ja aivan valtavan kokoisia töitä täynnä symboliikkaa. Hiuh. Oli todella mielenkiintoista huomata, kuinka eri tavalla Veerlen kanssa koettiin työt. Veerle kertoi, että työt tekevät hänet surulliseksi, kun taas itse koin ehkä jonkinlaista sukulaisuutta töiden sinertäviin, ruskeisiin ja harmaisiin sävyihin. Ennemmin rauhaa ja pysähtyneisyyttä, kun surua, vaikka aihe itsessään oli melko raskas. Yksi taulu jäi kaikessa hämmennyksessään mieleen oikein hyvin. Se oli valtava, monta metriä korkea maalaus, jonka yläreunaan oli kiinnitetty täytetty joutsen. En minä edes liiemmin pitänyt siitä taulusta, mutta olihan se nyt mieleenpainuva. Juotiin sitten vielä jääteet museon kahvilassa ja höpöteltiin näyttelystä.
Museosta tulinkin kipotellen kaupan kautta kotiin ja turisin vissiin muutamat tunnit erinäisten rakkaitten ihmisten kanssa skypessä, aina välissä nettitelkkarista Satuhäitä, Salkkareita ja Idolsia katsellen. Onko rennonpaa!
Ps. Olipa hysteerinen morsian Satuhäissä! Raisa kiitos kun olit niin ihana rauhallinen morsian viime kesänä ja Janet oltiin me vaan aika hyvä kaasotiimi! (Eikö oo kivaa, että oletan, että luette mun turinoita, hehe)
Ja vielä loppuhuomautus: Posti Suomen ja Belgian välillä tuntuu kulkevan vähän heikosti. Paketin kulkeminen täältä Espooseen otti aikaa ihan kolmisen viikkoa, että jos ootte lähettäny mulle jotain korttia tms (lue: äiti jos lähetät jatkossakin salmiakkia), enkä ole kiittänyt niin se ei vaan sitten ole tullut vielä perille.
Ja vielä loppuhuomautus: Posti Suomen ja Belgian välillä tuntuu kulkevan vähän heikosti. Paketin kulkeminen täältä Espooseen otti aikaa ihan kolmisen viikkoa, että jos ootte lähettäny mulle jotain korttia tms (lue: äiti jos lähetät jatkossakin salmiakkia), enkä ole kiittänyt niin se ei vaan sitten ole tullut vielä perille.
 |
| Jännän museon äärellä! |
 |
| Löydettiin sattumalta paikallinen Steinerkoulu! Ollaan molemmat oltu Steinerissa :D! |
 |
| Ja sit vähän hyppyy! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti